Pimmeli

Joulupuu on rakennettu .... ja pimmeli eli pillihimmeli killuttelee tuvan nurkassa kunniapaikalla!

Kuten kaikki hyvät ideat, tämäkin on varastettu fiksummilta.

Tämä on tosin vähän alkuperäisestä jalostunut - ja nimenkin keksin ihan itse.

Ornamon joulumyyjäisissä näin ohimennen mustia himmelimäisiä koristeita, ja ne jäivät jonnekin takaraivoon muhimaan. Kun askarteluinnostus sitten viimein eilen iski, panin pillit poikki ja kaivelin netistä himmelinrakennusohjeet (hyvät löytyikin!).  Pillejä oli onneksi joskus ostettu lapsukaisen synttärikemuihin oikea tukkupakkaus. Pujotteluun käytin ihan rehtiä villalankaa ja välipaloina/painoina toimivat lakupalat! Nämä oktaedrit eivät todellakaan ole tasasivuisia, mutta vähän on vinksahtanut tekijäkin.

Tänä vuonna joulukoristelut on tässä. Toki kynttelikkö ja muuta pientä on myös jouluaiheesta muistuttamassa, mutta tänä vuonna kuusta ei hankita ja perinnekoristeet saavat jäädä yläkaapin perukoille odottelemaan myöhempiä ilmiintymisiä.

Joulukorttitehdas

Jouluperinteistä ei paljon meidän talossa ole jäljellä, koska olen laiskuuttani alkanut niitä vähä vähältä karsia.

Joulukortit sentään edelleen askartelen itse. Olen nimittäin mestari tekemään pikakortteja. Omasta mielestäni ne ovat joka vuosi kuitenkin aika onnistuneita. Näissäkään ei kauan nokka tuhissut ja halpojakin ovat (ehkä tällaisista ei pitäisi täällä verkossa retostella, mutta menköön). Materiaalina näissä ovat Tiimarin kartonkikortit ja ilmaiseksi saatu Financial Times.

Tuttavat ja sukulaiset saavat tuta, että Financial Times näkyy tänä vuonna jouluteemassa muutenkin kuin kortteina. Ajattelin, että natsaa kivasti kaikkien huulilla olevan rahoituskriisin kanssa - olen ikäänkuin trendin harjalla.

Punaisten lautojen yllä

Vanha sauna alkoi tuntua vähän elähtäneeltä.
Sitä sitten aikamme pohdittiin, että pitäiskös jaksaa panna iso pyörä pyörimään ja tehdä kunnon remontti vai tyytyä kevyeen face liftiin. Koska mm. laatat näyttivät edelleen ihan kivoilta ja suihkujen paikkaa tai muuta toiminnallista ei tarvinnut välttämättä muuttaa, valittiin nopsempi ja halvempi kasvojenkohotustaktiikka.

Puulämmitteisessä saunassa panelit pakkaavat tummumaan, ja millään pesuaineella ei saa nokea kokonaan pois. Joten seiniä ja kattoa päätettiin entisestään vähän tummentaa. Lauteiden kanssa heittäydyttiin sitten vähän radikaalimmaksi: nyt meillä löylytellään punaisilla lauteilla! Niin, ja koska se sutiminen kävi niin näppärästi, pantiin pesuhuoneen jakkarat, hyllyt yms. ja jopa löylykiulun kahva ja kauhan varsi uuteen uskoon samassa rytäkässä.

Täällä sitä nyt muutama vuosi ainakin löylytellään ennen kuin ryhdytään isompiin toimenpiteisiin:




Katot ja seinät käsiteltiin Tikkurilan Supi Saunasuojalla ja lauteet Supi Saunavahalla.

From Pori with Love

Sohva pukeutui jouluun porilaisilla perintötyynyillä.

Isoille tyynyille löytyi samalla Pori-keikalla uutta mekkovärkkiä. Onneksi eivät vaan soinnu kankaiden värit noiden käsityötyynyjen kanssa ja siksi ompeluhommat voi suosiolla jättää tuonnemmaksi. Ehkä sitten loppiaisen jälkeen, kun sohva luopuu joulupukineistaan...

Kesä loppuu aina kesken

Suomen suvi on liian lyhyt. Piste.

Edes tomaatit eivät ehtineet kypsyä, ennen kuin jo pani hallan pelko kantamaan kasvimaan sisälle.

No, voihan tietysti olla niinkin, että olisi voinut ne taimet panna alulle vähän aikaisemmin. Mutta kun sain ne anopilta lahjaksi vasta juhannuksena (kyllä on kätevää, kun voi syyttää muita!)....

Tästä tuvan nurkasta näitä lähituotettuja minitomaatteja on nyt helppo napsia suoraan lautaselle!

Kapu

Olin etsinyt sitä oikeaa jo vuosia.

Törmäsin Kapuun Habitaressa. Se makasi esittelypöydällä rennon tyylikkäänä ja houkutteli tutustumaan lähemmin. Polveni notkahtivat - tiesin, että etsintäni oli vihdoin päättynyt.

Tunnustan, että ennen kuin kohtasin Kapun, lankesin epätoivon hetkinä arveluttaviin korvikkeisiin. Jotkut kestivät vain hetken, laadukkaammat jopa vuoden. Oli pitkää ja lyhyttä, ja lähes poikkeuksetta ulkomaisia. Melkein kaikki vain mittailivat, eivät osanneet ollenkaan nipistää. Viime ajat olen tyytynyt teräksiseen, joka kyllä sulkee suut, mutta on lievästi vajaamittainen.

Pian harharetkeni ovat ohi, Kapu kuuluu pian jokaiseen päivääni.

Saanko esitellä - ta-daa: KAPU, KAhvimitta & PUssinsulkija:

Kapu on valmistettu suomalaisesta koivuvanerista. Se nipistää kahvipaketin suun suppuun ja auttaa mittaushommissa!

Jälleenmyyjiä on ainakin Helsingissä muutamia ja pian Kapuja voi tilata myös täältä.

Aika pieni vitriiniksi

Kannatti tässä yhtenä aamuna polkaista Arabiaan saakka aamulenkille.

Ensin ihan vaan viattomana kahvittelin siinä Arabiakeskuksen kaffilassa ja kävin kirjastossakin. Siellä kirjastossa oli muuten aikamoinen mökä (ja ruoantuoksu!), kun viereinen lounasravintola on erotettu vain lasiseinällä. Kaiken metelin ja sipulinkäryn yli kuului kuitenkin kirkkaana Iittalan Outletin kutsuhuuto, ja lankesin taas voimattomana kuppien ja kulhojen maailmaan...

Yhtään mukia en sentään ostanut (kaapit tursuilee pahemman kerran jo nyt), mutta sitten pieni vitriini osui silmiini. Pari isompaa lasisäilytintä minulla jo onkin, mutta pikkukavereista sille olen vähän haaveillut. Nyt kun hinta oli vain 25 euroa (normaalin 40 euron sijaan), päätin tehdä sijoituksen.

Altaassa roihuaa

Ei sille vaan mitään voi, että tässä kohtaa kalenterivuotta alkaa ihan väkisin tehdä mieli sytytellä kynttilöitä. Jossain syvällä on meissä tämä neljän vuodenajan systeemi.

Vaikka tänään sain vielä lämmitellä nahkaani auringossa, alkoi mieli askarrella lyhdyissä ja kynttilöissä. Ja oliko sitten kuumottavan auringon syytä, että tuli vielä roihutkin mieleen!

Messuilla olen törmännyt tämmöisiin vedessä kellutettaviin isoihin kynttilöihin, järviroihuihin. Meillä ei kyllä ole järveä lähimaillakaan, mutta meinasin että loiskauttaisin sen uima-altaaseen (tai ei se kyllä mikään varsinainen uima-allas ole, enemmänkin semmonen koristekasviallas, jossa kyllä lähipiirin lapsukaiset ja vähän muutkin ovat saunoneet) ja tuikkaisin tuleen syyskekkereitä valaisemaan.

Nyt pitäisi tietää mistä näitä saa tähän hätään...

Suunta alaspäin

Pian pitää taas kaivaa takit esiin.

Kesällä eteinen on ollut oikeastaan läpikulkupaikka. Kengät on ehkä tullut sinne jätettyä, ellei sitten ole sattunut tulemaan sisään terassin kautta. Kohta kuitenkin täytyy taas alkaa pukea ja riisua, ja kamalasti touhuta pienessä eteisessä.

Minkäslaisia takkeja minä taas keväällä pidinkään? Onkohan ne puhtaita? Pitäisi vissiin tehdä pieni eteisinventaario ja samalla vaikka siivota pois ylimääräisiä varvastossuja, parempia aikoja odottelemaan.


Keväällä hankittu Design House Stockholmin Arrow-naulakko odottelee seinään kiinnitystä. Jospa laittaisikin sen eteiseen niin muistaisi sitten paremmin mihin suuntaan niiden takkien pitikään roikkua...

Terveisiä Pohojanmaalta ja vähän Satakunnastakin

Asuntomessuilla oli tietysti taas pakko käväistä, vaikka ensin ajattelin että kamalan pitkä matka Kokkolaan on täältä etelästä ajella. Mutta sitten päätettiin ottaa ihan seikkailun kannalta, hypätä rattiin ja ajella vielä vähän kiemuraisempaa ja pienempää tietä.

Tampereella ladattiin akkuja ja täytettiin vatsoja. Ja sitten- parin pysähdyksen taktiikalla - posotettiinkin saman tien Kokkolaan saakka. Perillä hotellissa (Seurahuone) oli vähän nukkavierua ja yli satavuotiset perinteet eivät välittyneet pelkästään positiivisessa mielessä, mutta näköalat kuudennesta kerroksesta saavat vähintään ysi plussan.

Neristanissa (=Kokkolan vanhakaupunki) ihailtiin puutaloromantiikkaa ja käväistiin mainiossa antiikkiliikkeessä (Puumi), jossa Nanny Stillin oranssiset maljakot eivät meinanneet päästää otteestaan. Vaan vältinpä kiusauksen ja nyt muistona on vain tämä huono kännykuva:

Messut kierrettiin enemmän ja vähemmän nurkkia nuollen - eipä niistä taloista sitten sen enenpää - ja matka jatkui illalla kohti Vaasaa. Kun länsirannikkoa valuttelee alas, kannattaa ehdottomasti valita reitiksi rantatie valtatie kasin sijaan ja poiketa vaikkapa Pietarsaaressa. Vanhoissa rannikkokaupungeissa on sitä jotain...

Vaasassa syötiin sivistyneesti ja nukuttiin ilmastoidusti, eikä kameraa edes kaivettu esiin, mutta sitten jatkui matka - edelleen rantatietä - Vaasasta Poriin. Matkalla poikkeiltiin useampaan kertaan pikkuteille. Korsnäsin ja Närpiön läpi ajeltiin lopulta kaffe- ja jalottelutauolle Kaskisiin:

Sieltä löytyikin sitten puutalo- ja kalastajakyläromantiikkaa potensiin sata!

Tosin kovin oli hiljaista... Keskusaukion kahvikiskan ja lauttarannan infopisteeen lisäksi auki taisi olla vain S-market, josta tankattiin matkajuomisia.

Kaskisten ja Porin välillä vielä poikettiin Kristiinankaupunkiin, joka on yksi Suomen pakkonähdä -paikoista! Mukaan kaupungin torilta tarttui litra paikallista Siikliä ja pussillinen herneitä.

Kristiinan jälkeen poikettiin vielä Merikarvialla savukalakaupoilla ja Porissä päästiinkin sitten herkuttelemaan uusilla, vastakuokituilla perunoilla ja juuri savustetulla lohella, nam!.

Ei pöllömpi reissu!

Kajtsun muistolle

Kesäloma kaupungissa voi käydä kalliiksi. Minä kun tykkään polkupyöräretkilläni tehdä täsmäiskuja ennalta valittuihin kohteisiin. Tänään kohteeksi valikoitui Arabia...

Mukaan Iittala-Outletista tarttuivat (eivät kylläkään ihan sattumalta, vaan harkintahankintalistalla olivat kyllä kauan olleet) Kaj Franckin Kartio-lasit.

Ihanainen Tumbler-purkki, joka sisältää kuusi eri väristä, suupuhallettua (=ohutta!!) lasia on tehty alkuperäistä 50-luvun pakkausta kunnioittaen.

Kannattaa muuten liittyä MyIittalan jäseneksi. Nyt on menossa 30%:n aleviikot (jäsenelle yksi normaalihintainen tuote 30 prossan alennuksella).

Kuninkaallista kompostointia

Uusin Glorian koti oli pannut parastaan. Viime lehdessä (kesäkuu 2011) oli vaikka mitä makeita juttuja, joista päällimmäiseksi jäi mieleen tämä mahtava Groformin kompostikehikko!


Oikein ei tyyliltään ole meikäläisten pihaan sopiva, mutta ideana todella hieno. Tuosta voisi alkaa kehitellä vaikka mitä vaihtoehtoja: yönmusta kaupunkisilhuetti, rantaniitynvihreä sorsaperhejono, säntillisen pihasisustajan tasareikäkehikko...

Meidän pihassa puutarhajätökset kompostoidaan vanhasta tottumuksesta tylsästi Bauhausin puukehikoissa...

Pennit uusix

Helsinki juhli taas eilen synttäreitään. Kaupunki oli pullollaan kaikenlaisia tapahtumia. SatuNainen sisustaja juhlisti syntymäpäivää pullakahveilla Taivallahden rannassa ja poikkeamalla pikaisesti Lasipalatsin aukiolla Design Markets -tapahtumassa.

Siellä missä nuoria suunnittelijoita kokoontuu, on aina suuri vaara päästä rahoistaan. Kojuissa oli vaikka mitä oivaltavia juttuja esillä, ja varsin moni oli käyttänyt hyväkseen kierrätysmateriaaleja. Hyvä, hyvä!

Vanhoista 10-pennisistä oli muutamakin firma keksinyt tehdä koruja - korvaan ja sormeen. 10 pistettä ja papukaijamerkin saa minulta kuitenkin Uusix (U6) -verstaat, koska kierrätysidean lisäksi niissä ollaan myös sosiaalisen vastuun asialla. "U6 on Helsingin kaupungin sosiaaliviraston työhönkuntoutusyksikön alainen käsityöpajojen yhteistö, jonka tärkein tehtävä on kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen työttömille helsinkiläisille."

Miniryytimaa

Yrttipeukalon taidonnäyte:

Se on vähän niin kuin ryytimaa, mutta vaan pieni sellainen.

Törkkäsin Bauhausin yrttisixpackin multiin ja nyt odotellaan huikeaa satoa. Keskellä pörheänä kasvavat Muhevaiselta viime vuonna ostetut viininpunaruotiset salaatit (jaloversio luonnonvaraisesta suolaheinästä), ja nyt molemmissa päissä penkkiä on tulollaan paria muuta sorttia salaattia, ruohosipulia, basilikaa jne. Kuva on pari viikkoa sitten otettu, ja jo nyt ovat pikkukaverit aika lailla kurkottaneet valoa kohti. Ei näistä nyt ihan jokapäiväiseksi vegaaniateriaksi olisi, mutta vähän sentään lisuketta kaupasta kannettujen vihannesten seuraksi.

Muurin suojassa

Moderni kiviaita syntyy kun pannaan kivet koriin ja ladotaan koreja pinoon.

Valtateiden varsilta tuttu kivikoriaita syntyi meidänkin takapihalle, kun piti keksiä miten saadaan ratkaistua suht' luomusti putoamisestetarve naapurin rajalle.

Ensin piti tosin tehdä kivikoriseinäinen ja lasikattoinen autokatos, mutta sepäs ei naapurin sedälle passannut (koska olisimme halunneet hivuttautua sopimattoman lähelle heikäläisten rajaa). Pantiin sitten pystyyn pelkkä muuri, jonka suojassa nyt pysäköimme automme. Edelleen taivasalle, mutta tyylillä.

Vielä virkataan seinustaan peruutuslähestymisvalot ja sähköpistoke. Ja kai se murattikin tuohon on pantava kiipeilemään....

Vain lääkkeeksi

Vaikken konjakin ystävä yleensä olekaan, tähän voisin tutustua tarkemminkin.




Näyttää mukavalta. Saisikohan tähän upotettua murheensa?


En kyllä tämmöistä muovijuttua välttämättä ihan omaan olkkariini kantaisi, mutta julkisemmassa tilassa pääsisi hienosti oikeuksiinsa. Aulatuoliksi sitä näytään tituleerattavankin nettikaupan esittelyssä.


Cognac XO on Eero Aarnion luomus vuodelta 2008, ja se on tämän vuonna 1966 suunnitellun Cognac V.S.O.P. tuolin isoveli:

Simasuille ja muille

Noniin, pian on tämä munien ja kanojen juhla juhlittu - tai oli kai tässä pitkässä puutarhanhoitovapaassa jotain syvempää sanomaakin, mutta se on jäänyt auringonpalvonnan ja linnunliverryksen varjoon - ja on aika ryhtyä odottelemaan Valpuria!

Sima jo pöhisee ja munkit on anopilta tilattu!



Kätevä emäntä tarkkaili siman lämpöä ammattimaisin ottein paistimittarilla ja osasi ilmeisesti loiskauttaa hiivat sekaan juuri oikeaan aikaan. Alkoi nimittäin sen päiväinen pöhinä aika nopeasti! Juoma olikin sitten pulloissa alle vuorokaudessa ja rusinat ilmaisivat kuplivaa iloaan nousemalla pinnalle ennätysajassa.

"Vuoden 2011 vuosikerta on lievästi punervaan taittuva, kesäisen raikas, jalo janojuoma, jossa maistuu raparperi (kesän 2010 satoa pakkasesta), pirtsakka sitruuna ja täyteläinen siirappi. Suositellaan nautittavaksi sellaisenaan tai sokeroitujen, uppopaistettujen munkkirinkilöiden kanssa. Virkistävä vaikutus myös juhlapäivää seuraavana aamuna (ei lääketieteellisesti todistettu)." SatuNainen sisustaja 25.4.2011

Nyt viilenevät simasuiden herkut kellarin jääkaapissa yhdessä kaupan kuohuvien kanssa...

Kana, munat ja naali

Tyttömäinen pääsiäisasetelma ilahduttaa synkän talven jälkeen.

Napakettu vaanii taustaseinällä selkeästi pahat mielessä... mahtaako olla pääsiäispäivänä enää munia jäljellä - puhumattakaan herkullisesta kanarouvasta. (Heh, nytpä tiedänkin kenen syyksi voin sälyttää munien hupenemisen!)

Vappua odotellessa!

Johtoajatus

Hyvä idea nämä johtosiepparit (miksiköhän nimi muuten on Johto-Sieppari?!) ja muutkin käytännölliset johtojen kurittajat. Sisusta-messut tänään todella vauhdikkaasti läpijuosseena, joutuu valitettavasti toteamaan, että eipä ole juuri mitään uutta auringon alla... Hohhoijjaa! Niin oli sekavaa ja monenkirjavaa sisustustavarakauppaa esillä, että. Johtojemma oli uusi tuttavuus ja virkistävä poikkeus (mutta ihan ilman kritisointia ei sentään sekään selviä... minkä ihmeen takia yritykselle on valittu kummallinen pinkkinen, kiekurainen nimi/logo, kun tuotteet ovat tyylikkään yksinkertaisia ja moderneja. Olisiko nimi voinut olla vaikka johto, ilman kiekuraa ja hörhötintä?)

Likat nojailee

Ristipistotytöt siinä keikistelee. Kiitos äiti!

Ensin oli vain yksi yksinäinen Mucha-tyttö, mutta jouluna se sai vihdoin kaverin. Molemmat kaunokaiset saivat pajalla kehykset ympärilleen ja kiva on nyt hyllyllä nojailla. Ensin oli tarkoitus, ettei mitään kehyksiä olisi, mutta pelkkä kapapahville liimaus jätti reunukset vähän epäsiisteiksi. Ja sehän ei sopinut näin hienoille naisille.

Huom. herra Torso, joka sivummalla salarakastaa jugendkaunottaria.

Kippis

Jo on aikoihin eletty, kun maan suurin päivälehti opetti meitä melkein koko sivun jutulla sekoittelemaan drinksuja tässä muutama viikko sitten. Saattoi siinä mennä vihreät teet joillakin ihan väärään kurkkuun, kun tällaista joutui heti aamiaispöydässä katselemaan.

No minä tietysti otin viestin vastaan urbaanilla rentoudella ja kosmopoliitilla asenteella. Riivin sivun talteen ja kaiken lisäksi sinitarroitin vielä seinään, ihan tuohon jääkaapin viereen.

Vielä en ole yhtään drinkkiä sekoitellut (ei taitaisi löytyä aineksiakaan), mutta eihän sitä koskaan tiedä milloin sitä vanhakin innostuu ...

Vai avaisinko sittenkin punkkupullon perjantain kunniaksi?
Skål på den saken!


Vähävirtanen ja uusi sisustuselementti sulassa sovussa

Hämmentävää ja hauskaa

Kauan, kauan sitten Kreikan-reissulta tarttui mukaan nämä keraamiset naamarit. Ja tulivat perille ehjinä. Aikansa ne pyörivät pöydillä ja sittemmin laatikoissa, kunnes pääsivät ilmeilemään satuNaisen sisustajan työhuoneen seinälle. Siinä sitä nyt ollaan ihan huuli pyöreänä, ja toinen senkun vaan nauraa.

Tee tässä nyt sitten töitä!

PS. se on muuten tuo turkoosi-terra -väriyhdistelmä aina hivellyt silmääni.

Kaksin aina kaunihimpi

Suolapupu sai Pippuripupun kaverikseen.
Joululahjakaveri, aaahhh, ihanaa <3


Sen lisäksi että nämä pupuset ovat söpöjä katsella, osaavat ne oikeasti myös hommansa!

On tässä vuosien varrella tullut osteltua jos jonkinlaisia pippurimyllyjä ja suolanrouhijoita, mutta eivät ne vaan ole odotetusti toimineet, edes pösön (=peugeot) moottorilla. Mutta näitä pupuja kun jämäkästi nappaa korvista kiinni, niin johan alkaa maustetta herua.

Nyt on ilo rouhia!

Chef'n G'Rabbit

Nerokasta

Nyt kyllä haiskahtaa vähän oma kehu, mutta oivaltaminen on niin mahtavaa, että pakkohan siitä on retostella edes näin puolijulkisesti....

Minullahan on siis lievä purkkimania. Se kohdistuu lähinnä peltisiin, vanhoihin (no okei, vähän uudempiinkin), lähinnä suomalaisperäisiin purnukoihin, joissa on oikeasti myyty ja säilytetty jotain ruoka-ainetta.

Ihan kaikki ihanat purkit eivät enää mahdu nätisti esille keittiön ainoalle avohyllylle, ja siksi ne ovat saaneet jo hetken esiintyä vuoroissa. Mustanpuhuvat ja punaposkiset ovat nyt näin talvella näytillä, ja keväämmällä estradille pääsevät taas vaaleampiin ja kirkkaampiin väreihin kallellaan olevat.

Nyt ne raukat, jotka odottavat vuoroaan kaapissa, ovat joutuneet tositoimiin, eli oikeasti säilytyshommiin. Semmoinen pikkuinen ongelma vaan on tässä vuorottelujutussa, että kun kesällä teepussit ovat siinä mustassa purkissa, pitääkin talvella pussi ymmärtää ottaa turkoosista purnukasta. No eihän tuo tietenkään minulle ole mikään ongelma, mutta talon miesväen hermojahan tämä tämmöinen vaihtelu raastaa kovasti. Ei tarttis kuulemma alvariinsa....

Vähän oli pitkä alustus, mutta nyt päästään siihen oivallukseen!
Leikkelin kartongista lippulappuja ja teippasin Clas Olssonin magneettiteippiä perspuolelle, ja kappas: irrotettavat nimilaput syntyivät käden käänteessä! Eikä maksa paljon.

No tietysti tässä on nyt sitten jo heti käynnissä pientä tuotekehittelyä. Mustat lappuset ehkä sittenkin erottuisivat paremmin purkkien kyljistä, mutta valkoinen maalitussi on tietysti kuivunut. Pitäiskö lappuset sittenkin tehdä koneella ja tulostaa, entäs laminoida...?

On muuten ollut mahdottoman kätevä monissa muissakin jutuissa tämä teippi. Esimerkiksi lämpomittari pysyy nyt vihdoinkin paikallaan ja löytyy kun tarvitaan, koska se on magneettisesti kiinnitettynä jääkaapin oveen. Ja samaisen Vähävirtasen ovessa on myös pikkuinen muistivihko, jonka taakse länttäsin magnificenttiä magneettiteippiä!

Joulu kuihtuu pois

Onneksi!
Sillä
a) se tarkoittaa suklaansyönnin loppumista (no, ainakin vähenemistä) ja
b) kevättä kohti kallistumista.

Porilaisen sanonnan mukaan tapanina hullukin jo huomaa, että päivä on pidentynyt. Tuohon lisäisin, että täyssekopäänkin on se ymmärrettävä viimeistään loppiaisena, sillä minullakin alkaa jo sisäinen kello kilkatella siihen malliin, että pahin on selkeästi taas ohi, ja alamäki on alkanut. Tästä on helppo laskitella (niin, siellä Porissa myös laskitellaan, ei lasketella) kohti laskiaista ja pääsiäistä ja ...




Millään en malta vielä heittää ihan kaikkia joulumuistoja pois. Kuihtuneet tulppaanit ovat niiiin kauniita. Mitkä muodot, mitkä värit!




Amarylliksen kukkavana nro 2 alkoi availla nuppuaan loppiaisen kunniaksi. Vaan mitä teki ilkeä, kevättä kohti kurkottava kodinhengetär? Nappasi puukon ja irrotti sipulistaan! Nytpä koristaa vesimaljassa, sen minkä jaksaa.