Sillä
a) se tarkoittaa suklaansyönnin loppumista (no, ainakin vähenemistä) ja
b) kevättä kohti kallistumista.
Porilaisen sanonnan mukaan tapanina hullukin jo huomaa, että päivä on pidentynyt. Tuohon lisäisin, että täyssekopäänkin on se ymmärrettävä viimeistään loppiaisena, sillä minullakin alkaa jo sisäinen kello kilkatella siihen malliin, että pahin on selkeästi taas ohi, ja alamäki on alkanut. Tästä on helppo laskitella (niin, siellä Porissa myös laskitellaan, ei lasketella) kohti laskiaista ja pääsiäistä ja ...
Millään en malta vielä heittää ihan kaikkia joulumuistoja pois. Kuihtuneet tulppaanit ovat niiiin kauniita. Mitkä muodot, mitkä värit!
Amarylliksen kukkavana nro 2 alkoi availla nuppuaan loppiaisen kunniaksi. Vaan mitä teki ilkeä, kevättä kohti kurkottava kodinhengetär? Nappasi puukon ja irrotti sipulistaan! Nytpä koristaa vesimaljassa, sen minkä jaksaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti