Nerokasta

Nyt kyllä haiskahtaa vähän oma kehu, mutta oivaltaminen on niin mahtavaa, että pakkohan siitä on retostella edes näin puolijulkisesti....

Minullahan on siis lievä purkkimania. Se kohdistuu lähinnä peltisiin, vanhoihin (no okei, vähän uudempiinkin), lähinnä suomalaisperäisiin purnukoihin, joissa on oikeasti myyty ja säilytetty jotain ruoka-ainetta.

Ihan kaikki ihanat purkit eivät enää mahdu nätisti esille keittiön ainoalle avohyllylle, ja siksi ne ovat saaneet jo hetken esiintyä vuoroissa. Mustanpuhuvat ja punaposkiset ovat nyt näin talvella näytillä, ja keväämmällä estradille pääsevät taas vaaleampiin ja kirkkaampiin väreihin kallellaan olevat.

Nyt ne raukat, jotka odottavat vuoroaan kaapissa, ovat joutuneet tositoimiin, eli oikeasti säilytyshommiin. Semmoinen pikkuinen ongelma vaan on tässä vuorottelujutussa, että kun kesällä teepussit ovat siinä mustassa purkissa, pitääkin talvella pussi ymmärtää ottaa turkoosista purnukasta. No eihän tuo tietenkään minulle ole mikään ongelma, mutta talon miesväen hermojahan tämä tämmöinen vaihtelu raastaa kovasti. Ei tarttis kuulemma alvariinsa....

Vähän oli pitkä alustus, mutta nyt päästään siihen oivallukseen!
Leikkelin kartongista lippulappuja ja teippasin Clas Olssonin magneettiteippiä perspuolelle, ja kappas: irrotettavat nimilaput syntyivät käden käänteessä! Eikä maksa paljon.

No tietysti tässä on nyt sitten jo heti käynnissä pientä tuotekehittelyä. Mustat lappuset ehkä sittenkin erottuisivat paremmin purkkien kyljistä, mutta valkoinen maalitussi on tietysti kuivunut. Pitäiskö lappuset sittenkin tehdä koneella ja tulostaa, entäs laminoida...?

On muuten ollut mahdottoman kätevä monissa muissakin jutuissa tämä teippi. Esimerkiksi lämpomittari pysyy nyt vihdoinkin paikallaan ja löytyy kun tarvitaan, koska se on magneettisesti kiinnitettynä jääkaapin oveen. Ja samaisen Vähävirtasen ovessa on myös pikkuinen muistivihko, jonka taakse länttäsin magnificenttiä magneettiteippiä!