Tampereella ladattiin akkuja ja täytettiin vatsoja. Ja sitten- parin pysähdyksen taktiikalla - posotettiinkin saman tien Kokkolaan saakka. Perillä hotellissa (Seurahuone) oli vähän nukkavierua ja yli satavuotiset perinteet eivät välittyneet pelkästään positiivisessa mielessä, mutta näköalat kuudennesta kerroksesta saavat vähintään ysi plussan.
Neristanissa (=Kokkolan vanhakaupunki) ihailtiin puutaloromantiikkaa ja käväistiin mainiossa antiikkiliikkeessä (Puumi), jossa Nanny Stillin oranssiset maljakot eivät meinanneet päästää otteestaan. Vaan vältinpä kiusauksen ja nyt muistona on vain tämä huono kännykuva:
Messut kierrettiin enemmän ja vähemmän nurkkia nuollen - eipä niistä taloista sitten sen enenpää - ja matka jatkui illalla kohti Vaasaa. Kun länsirannikkoa valuttelee alas, kannattaa ehdottomasti valita reitiksi rantatie valtatie kasin sijaan ja poiketa vaikkapa Pietarsaaressa. Vanhoissa rannikkokaupungeissa on sitä jotain...
Vaasassa syötiin sivistyneesti ja nukuttiin ilmastoidusti, eikä kameraa edes kaivettu esiin, mutta sitten jatkui matka - edelleen rantatietä - Vaasasta Poriin. Matkalla poikkeiltiin useampaan kertaan pikkuteille. Korsnäsin ja Närpiön läpi ajeltiin lopulta kaffe- ja jalottelutauolle Kaskisiin:
Sieltä löytyikin sitten puutalo- ja kalastajakyläromantiikkaa potensiin sata!
Tosin kovin oli hiljaista... Keskusaukion kahvikiskan ja lauttarannan infopisteeen lisäksi auki taisi olla vain S-market, josta tankattiin matkajuomisia.
Kaskisten ja Porin välillä vielä poikettiin Kristiinankaupunkiin, joka on yksi Suomen pakkonähdä -paikoista! Mukaan kaupungin torilta tarttui litra paikallista Siikliä ja pussillinen herneitä.
Kristiinan jälkeen poikettiin vielä Merikarvialla savukalakaupoilla ja Porissä päästiinkin sitten herkuttelemaan uusilla, vastakuokituilla perunoilla ja juuri savustetulla lohella, nam!.
Ei pöllömpi reissu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti