Neljän pullon tähden

Vuosi hurahti ja taas on aika höyryttää marjat mehuksi.

Sukupiirillämme on yhteinen mehumaija (säilytyslaatikon mukaan muuten näköjään Liisa, ei siis Maija!). Tänään maija oli hommissa minun keittiössäni. Se ei ole kovin omatoiminen, joten aika paljon jäi hommaa minullekin. Ja puskatkin piti ihan itse - no okei, pienellä kaveriavulla - tyhjentää. Mutta nyt homma on hoidettu ja kapineen voi taas viedä vuodeksi autotallin nurkkaan pölyttymään.

Aamupäivääni hellan vieressä viettäessäni pohdiskelin syntyjä syviä, ja tulin siihen tulokseen, ettei mehunkeitolla ei kovin hyville tuntiliksoille pääse. En siis ajatellut ryhtyä kokopäivätoimiseksi mehustajaksi, vaikka höyrystäminen hauskaa onkin. Maijallisen eteen pitää ensin kykkiä puskassa vähintäänkin tunti (tarkoittaa kolmea viinimarjapuskaa ja paria litraa vadelmia), pullot pitää mahdollisesti putsata (jos ei satu saamaan isältä ehtoja viinapulloja, jotka käyvät sellaisenaan) ja ehkä maijakin, jos ei ole phdistettu ja säilytetty asianmukaisesti. Pulloja täytyy lämmittää uunissa, lattiat pitää suojata ja etsiä asianmukaiset varusteet pullottamista varten, marjoja pitää höyrystää ainakin tunti, välillä pitää muistaa lisätä vettä jne.
Ja kaiken touhun jälkeen tuloksena on melko todennäköisesti ainakin pieni palovamma (ei tänä vuonna!), mehuroiskeita siellä täällä, isot ja hankalat kattilan osat tiskattavana ja vaivaiset neljä!!! kolmen vartin pullollista mehua.

Kuviakin pitää tietysti projektin aikana muistaa napsia, jotta saa tämän tärkeän vuosirituaalin dokumentoitua.

Näin se homma tänään eteni:

Kaksi puskallista punaisia ja yksi mustia viinimarjoja, pari litraa vadelmia, ja paljon sokeria!

Maija pöhisemään tunniksi.
Huom. mehumaijan toinen kätevä käyttötarkoitus: kuvaaja voi huvittaa itseään katsomalla hassua kuvajaistaan kiiltävästä pinnasta.

Isälle kiitos hyvistä mehupulloista. Täsmälleen neljä pullollista, yhteensä 3 litraa siis.

Nuuka emäntä tiristää marjasutusta viimeisetkin mehut.
Puusurvimella sideharson läpi ei sitten muuten onnistunut.

Mutta kun koko marjamössön pani sideharson sisään ja väänsi ja paineli, johan alkoi mehua herua.

Viimeksi tiristettyyn mehuun lisäsin reippaasti sokeria ja perunajauholla taioin välipalaksi kiisseliä.
Vaniljajätskipalleroa vaille täydellinen herkkuhetki.