sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Marja-aronia

Ehkä kaikkein hienoin meidän kotimme tauluista, on tämä pojan ala-asteella taiteilema liitutaideteos.

Koulun tonttia rajasi silloin, ja rajaa edelleen, upea pensasrivistö, joka kesäisin pitää kadun pölyt poissa pienten lasten leikeistä ja keuhkoista. Syksyllä se imaisee vihreytensä juuristoonsa ja pukee nätin syystakin päälleen. Kun talvi lähenee ja takki ohenee, jää oksiin vain mustat, muhkeat marjat, kunnes linnut löytävät ne. Ja kakkivat asfaltit täyteen sinisiä läikkiä.

Marja-aronia on yksi niistä erittäin nopeakasvuisista - ja silti kauniista pensaista - joita mm. Helsingin kaupunki suosii puistoissaan ja istutuksissaan. Se sopii myös kärsimättömän kotitarhurin pihalle. Yllätys yllätys, minulla on useampikin.

Muutaman kerran olen jo kaivellut aroniahillon ja -mehun ohjeet esille, ja suunnitellut ryhtyväni säilömishommiin, mutta linnut ovat kerenneet ensin. Ja kuten olettaa saattaa, laiska ja kärsimätön tarhuri ei myöskään ole maailman innokkain säilöjä, joten linnut ovat oikeastaan tehneet jokavuotisen palveluksen.

1 kommentti:

  1. Tuo onkin todella hieno taideteos! Hyvät värit, hyvä näkemys syksyyn sekä tunnearvo.

    VastaaPoista