Lehmä-rukka on saanut vuosien saatossa yksin hoitaa maton virkaa vuoroin olohuoneessa, vuoroin ruokatilassa. Alun alkaen vuota on käsittääkseni hankittu Satakunnan osuusteurastamolta joskus 60-70-luvulla, ja se on siis peräisin ihan aidosta suomalaisesta elukasta. Eipä tuo vanha lehmä ole kovin kovaan ääneen jaksanut sulhasen perään huhuilla, mutta minä olen kyllä kaveria sille kaivannut jo pidemmän aikaa.
Sopivaa, lue tarpeeksi rotevaa ja oikeanväristä taljaa, ei löytynyt Ikean halpisnahoista (toki mukaan tarttui perinteiseen tapaan vähän servettejä, tuikkuja, kynttilöitä...), mutta lähes naapurissa, Askossa, (ale)vuotatarjonta oli pikkuisen laadukkaampi/parempi. Ihan täydellinen ei tämäkään herra härkä ole, mutta tarpeeksi iso ja oikean sävyinen kuitenkin. Vähän olisin lisää valkoista täplää joukkoon kaivannut, mutta saa luvan kelvata!
Nyt on sitten aito suomalainen rotulehmä ja etelä-amerikkalainen sonni saman katon alla. Pitäisiköhän seuraavaksi alkaa pohtia paikkoja vasikannahoille...
Kuin kaksi nahkaa:
Askossa on! Eikös se vanha mainos mennyt jotakuinkin niin...
VastaaPoista