keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Liinaparvi

Äitini on pitsiliinatehdas. Tarvittaessa myös pipotehdas, sukkatehdas, villapaitatehdas, kirjailuverstas jne.

Viimeisin tekele on tämä pitsiliinaparvi, joka lennähti joulun alla Helsinkiin. Tosin pyhät se odotteli jouluisamman pöytäliinan väistymistä, mutta pääsi sitten loppiaisena paistattelemaan aitiopaikalle.

Idea lähti jostakin äidin niksilehdestä, jossa isoja, kai jostain matonkuteesta virkattuja kukkia oli ommeltu yhteen lattiamatoksi. Tarkoitus oli samalla tekniikalla tehdä pöytäliina (tai paremminkin liinanen), mutta sitten päätimmekin jättää lappuset ihan villeiksi ja vapaiksi. Nyt pitsiliinaparvi muuttaa muotoaan biorytmien mukaan pitkulasta pyöryläksi - mutta parvi pitää tiiviisti yhtä.

Pitsirepertuaarissa on muutakin kivaa. Mutta niistä toisella kertaa.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Monta kuuta tirpusista


Tänään kuulosti jo siltä, että linnut lauloivat jotenkin toiveikkaasti. Pimein aika on ohi ja ne varmaan haistavat, että kevättä kohti ollaan menossa.

Joulupukki toi minulle tällaisen hienon kalenteripyyhkeen, josta voin laskea kuukausia kesään. Tirpuspyykkipojilla hantuukia vaijerille ripustaessani koitin tapailla vanhaa lorua linnuista ja kuukausista, mutta muistin vain peipposen. No. onneksi google pelasti jälleen. Näinhän se menee:

Kuu kiurusta kesään,
puoli kuuta peipposesta
västäräkistä vähäsen
pääskysestä ei päivääkään.

Kiuruun on siis vielä aikaa, mutta sitä odotellessa tirpuset valvovat kulkuani eteisen seinällä ja pitävät pyrstöissään montaa kuuta.